Vapaaehtoinen lapsettomuus puhututtaa

26.02.2015 - Lukuaika 3 minuuttia
- Keho, mieli ja sukupuoli Suomalainen yhteiskunta
Anneli Miettinen - Tutkija - Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos

Lapsettomuus lisääntyy Suomessa ja monissa muissa länsimaissa. Kuinka monen kohdalla kyse on vapaaehtoisesta päätöksestä? Tutkimustietoa on vähän tarjolla. Haasteena on vertailukelpoisen tiedon saatavuus ja vapaaehtoisen lapsettomuuden määrittely.

Luotettavan arvion tekeminen vapaaehtoisen lapsettomuuden pitkän aikavälin kehityksestä on lähestulkoon mahdotonta. Vertailukelpoisia tietoja ihmisten perheellistymistoiveista on Suomesta tarjolla vasta 1990-luvulta alkaen. Kansainvälisten vertailujen tekeminen on vielä vaikeampaa, sillä vapaaehtoista lapsettomuutta on saatettu mitata tutkimuksissa hyvin eri tavoin. Parhaiten tietoa kansainvälisestä kehityksestä tarjoavat Euroopassa tehdyt laajat Eurobarometri-kyselytutkimukset. Niissä on kysytty nuorten aikuisten lapsilukutoiveita samalla tavalla 2000-luvun alusta lähtien.

Näiden kyselytietojen perusteella arvioimme Väestöntutkimuksen vuosikirjassa äskettäin julkaistussa artikkelissamme, että 4 prosenttia 18–40-vuotiaista miehistä ja 3 prosenttia saman ikäluokan naisista pitää ihanteenaan lapsettomuutta. Yli 95 prosenttia eurooppalaisista nuorista aikuisista haluaa siis edelleenkin saada jossain vaiheessa lapsia.

Maiden välillä oli kuitenkin suuria eroja. Harvinaisinta vapaaehtoinen lapsettomuus on Itä-Euroopan maissa, joissa vain 1-2 prosenttia nuorista aikuisista haluaisi elää lapsettomana. Länsi-Euroopan maissa se on yleisempää , ja esimerkiksi Itävallassa ja Hollannissa jopa lähes 12–16 prosenttia miehistä ilmoitti haluavansa elää lapsettomana. Naisten kohdalla vapaaehtoinen lapsettomuus on Länsi-Euroopan maissakin harvinaisempaa: lapsettomana haluaisi elää korkeintaan 6–8 prosenttia naisista.

Suomalaisista lisääntymisikäisistä noin 6 prosenttia ei halua lapsia. Luvussa ei ole merkittävää eroa aiempiin tutkimuksiin.

Vapaaehtoisen lapsettomuuden tutkimuksessa on kuitenkin paljon haasteita. Laajoissa väestötutkimuksissa vapaaehtoista lapsettomuutta on tavallisesti arvioitu kysymyksellä, mikä on vastaajan toivottu tai ihanteellinen lapsiluku. Yksinkertaiselta tuntuva kysymys kätkee alleen monia ongelmia.

Ei esimerkiksi ole selvää, missä elämänvaiheessa lapsilukutoiveita pitäisi tiedustella. Kovin nuoret ehtivät muuttaa mieltään monta kertaa. Lastenhankinta-iän ohittaneiden tai lapsia jo hankkineiden kohdalla kysymys toivotusta lapsiluvusta ei ole välttämättä enää relevantti. Toiset päättävät jo nuorina etteivät halua lapsia, toisilla päätös taasen syntyy pitkällisen puntaroinnin ja epävarmuuden myötä.

Tutkimusten mukaan ihmiset muokkaavat perhe-elämää ja lapsia koskevia toiveitaan sen mukaan, mihin suuntaan elämä heitä kuljettaa. Alun perin vastentahtoisesta lapsettomuudesta voi siten ajan mittaan tulla toivottu vaihtoehto, kun ajatukseen lapsettomana elämisestä sopeudutaan.

Suurin osa lapsettomista suomalaisista toivoo saavansa lapsia. Tällä hetkellä hedelmällisen ikänsä ohittaneista suomalaisnaisista noin 17 prosenttia on lapsettomia. Miehillä vastaava luku on huomattavista suurempi; noin joka neljäs.

Syitä lapsettomuuteen on monia. Parisuhteen puuttuminen tai kumppanin löytyminen vasta myöhemmällä iällä näyttää olevan yksi tärkeimmistä. Lastenhankinnan siirtyminen myöhemmäksi voi osaltaan vaikuttaa siihen, että raskaaksi tuleminen vaikeutuu. Se, ettei lapsia tule vaikka niitä haluttaisiin näyttää nykytiedon perusteella koskettavan noin joka kuudetta paria.

Valinnalle lapsettomuudesta ei aina edes löydy yhtä selvää syytä eikä vapaaehtoisesti lapsettomia välttämättä yhdistä juuri mikään. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että lapsettomuuden valitsevat hieman muita useammin ainoina lapsina kasvaneet. Sen sijaan työ tai taloudellinen tilanne ei näytä juurikaan vaikuttavan päätökseen.

Lapsettomuuden valinneet perustelevat itse päätöstään usein henkilökohtaisilla syillä: ”en katso olevani sopiva vanhemmaksi” tai ”lapsi ei sovi elämäntyyliini”.

Valinta herättää muissa usein kielteisiä reaktioita. Mielikuva itsekkäästä, lapsivihamielisestä ikisinkusta näyttää istuvan sitkeässä. Vapaaehtoisesti lapseton tuntuu kyseenalaistavan monia suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeinä pidettyjä arvoja, kuten epäitsekkyyttä ja toisten hyvinvoinnista huolehtimista.

Vapaaehtoisesti lapsettomiin mahtuu kuitenkin niin työkeskeisiä puurtajia kuin sukulaisten ja tuttavien lapsille varavanhempina toimivia tai omaisistaan tiiviisti huolehtivia ihmisiä.

 
 

Anneli Miettinen

Tutkija - Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos
 

Kommentit (1 kpl)

  • Mia - 27.02.2015 | 13:59 -

    Itse tiesin jo lapsena, etten halua lapsia. Olin sanonut äidilleni, muistan sen itsekin, etten tule koskaan menemään naimisiin, enkä halua lapsia. En vain koskaan ole halunnut lapsia. Se ei ole päätös, vaan itsestään selvyys. En ole lapsivihamielinen, en vaan osaa kuvitella lapsia omaan elämääni.

     

    Samaa mieltä?

    33
    0

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.