Monimuotoinen luonto on kaikkien etu

26.04.2016 - Lukuaika 4 minuuttia
- Luonto ja maailma
Eeva Furman - Professori, Ympäristöpolitiikkakeskus - Suomen ympäristökeskus
Ilkka Hanski - Akatemiaprofessori, Biotieteiden laitos - Helsingin yliopisto

Luonnon monimuotoisuus hupenee huimaa vauhtia. Luonnonsuojeluun, luonnonvaroihin ja maankäyttöön liittyvää päätöksentekoa ei ole enää järkevää pitää erillään. Tarvitaan tietoa siitä, mitkä luontoon liittyvät palvelut ovat ihmisille tärkeitä ja missä niitä eniten kaivataan.

Maapallolla elää arviolta 5–8 miljoonaa eri eliölajia. Näistä hyönteisiä on monta miljoonaa ja nisäkkäitä noin 5 000. Lajien lukumäärä on ollut kuitenkin laskussa jo vuosituhansia; nyt on meneillään kuudes merkittävä sukupuuttoaalto 500 miljoonan vuoden aikana.

Kuva1_normal_kannattamattomat-lajit_fi
©Seppo Leinonen. Lähde: http://www.seppo.net/piirrokset/displayimage.php?album=46&pid=307

Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin katoaminen on viime vuosikymmeninä ollut niin nopeaa, että uusia lajeja ei ehdi syntyä samaa vauhtia kuin lajeja katoaa. Erityisesti selkärankaisia lajeja häviää paljon: lintuja, nisäkkäitä, matelijoita, kaloja. Sukupuuttoja esiintyy kaikissa elinympäristöissä, mutta hälyttävintä se on valtamerissä ja sademetsissä. Suomessa kehitys on ollut huonointa metsissä ja perinneympäristöissä, joissa ympäristön yksipuolistuminen on ollut rajuinta.

Ihminen on syynä biodiversiteetin hupenemiseen. Tämä johtuu sekä ihmisten määrästä ja biomassasta (ihmisten yhteispaino), luontoa kuormittavasta teknologiasta että alhaisesta arvostuksesta muita eliöitä kohtaan. Konkreettisesti ihmisen toiminta näkyy esimerkiksi ilmastonmuutoksessa, liiallisessa kalastuksessa ja metsästyksessä, voimallisessa maankäytössä sekä vieraslajeissa.

Biomass of megafauna humans and domestic animals
Kuvassa on esitetty suurikokoisten nisäkkäiden (ruumiinpaino yli 44 kg) yhteenlaskettu biomassa 50,000 vuotta sitten, ennen ihmisen merkittävää vaikutusta maapallolla, ja tällä hetkellä. Ihmislajin ja kotieläinten biomassa on esitetty erikseen. Yksi teragramma on tuhat miljoonaa kilogrammaa. Kuva kirjasta Hanski 2016, Tutkimusmatkoja Saarille. Gaudeamus, Helsinki. Piirros: Seppo Leinonen. Tiedot perustuvat julkaisuun Barnosky, A. D. 2008. Megafauna biomass tradeoff as a driver of Quaternary and future extinctions. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 105:11543-11548.

Ihmisen suhdetta luontoon on pidetty ongelmallisena, koska huomio on keskittynyt vain ihmisen luontoon aiheuttamiin kielteisiin vaikutuksiin. Niitä on pyritty hallitsemaan biodiversiteettiä suojelevin laein ja sopimuksin. Nämä eivät ole osoittautuneet riittävän tehokkaiksi, koska suurin paine biodiversiteettiä kohtaan syntyy muilta politiikkalohkoilta: maankäytön, luonnonvarojen käytön, energiantuotannon ja kaupungistumisen sääntelystä.

Nykyään ihmisen ja luonnon suhde pyritään näkemään hyöty- ja rinnakkaiselona, missä ihminen saa luonnosta hyötyjä, ekosysteemipalveluita. Ekosysteemipalvelut lisäävät ihmisten hyvinvointia ja monet niistä ovat jopa elintärkeitä. Luonnonsuojelulle on siis muitakin perusteluita kuin luonnon itseisarvo. Monimuotoisen luonnon on todettu olevan edellytys toimiville ekosysteemipalveluille.

Luonnonsuojeluun, luonnonvaroihin ja maankäyttöön liittyvää päätöksentekoa ei ole enää järkevää pitää erillään vaan ne tuodaan yhä useammin samaan keskustelupöytään.

Maankäytön suunnittelussa, metsäpolitiikassa ja esimerkiksi matkailun suunnittelussa on pyritty huomioimaan sekä luonnonsuojelun että luonnonvarojen hyödyntämisen ja maankäytön tarpeet. Tämä on edellyttänyt arviointeja ja kartoituksia, jotka ovat perustuneet luonnon piirteisiin, metsän kasvupotentiaaliin ja tulevaisuuden asumistarpeisiin.

Kun päätöksenteossa pyritään huomioimaan myös ekosysteemipalvelut, tarvitaan arviointien tueksi aiempien tietokantojen uudenlaisen yhdistelemisen lisäksi myös uutta tietoa. Tarvitaan tietoa siitä, mitkä palvelut ovat ihmisille tärkeitä ja missä niitä eniten kaivataan. Esimerkiksi luonnon itseisarvon näkökulmasta laajat erämaa-alueet ovat tärkeitä suojelukohteita, mutta luonnon virkistyskäytön tarpeet ovat suurimmillaan taajamissa ja niiden lähistöllä. Metsistä tarvitaan tietoa sekä tukkipuun määrästä, merkittävistä uhanalaisista lajeista että metsien tarjoamista sienestys-, opetus- ja retkeilymahdollisuuksista.

Tämä edellyttää tietojärjestelmiä, jotka keräävät, yhdistävät, säilövät ja jakavat tietoa. Tarvitaan myös menetelmiä tiedon keräämiseen ja analysoimiseen. Ekosysteemipalveluiden hyödyntäjät, suunnittelijat ja käyttäjät kuten metsänomistajat, yrittäjät, kaavoittajat ja tavalliset ihmiset, ovat tutkijoiden lisäksi tärkeitä tuotettaessa tietoa analyyseihin. OpenNESS-tutkimushankkeessa on kehitetty menetelmiä, joilla tietoa saatetaan koottuna ja analysoituna päättäjien käyttöön. Tähän tarvitaan osallistavia menetelmiä, jotka aktivoivat ihmisiä tunnistamaan ekosysteemipalveluiden merkitystä työssään ja arjessaan.

Nykypäivän yhteiskunnalliset haasteet kytkeytyvät vahvasti ekosysteemipalveluihin: ruokaturva, materiaalien saatavuus, köyhyys ja epätasa-arvo, ilmastonmuutos tai työttömyys ja sodat. Miten palvelut jaetaan, miten ne ovat kaupan ja kuka niiden käytöstä ja turvaamisesta päättää? Myös tässä tilanteessa asiaa voidaan lähestyä mahdollisuuksien kautta. Millaisia ratkaisuja luonto voi tarjota yhteiskuntien ongelmiin?

Kokonaisvaltaiset ratkaisut, joissa luonnon järjestelmät ovat keskeisessä roolissa, tuottavat usein pitkäkestoisia, kestävää kehitystä tukevia ja usein myös edullisempia ratkaisuja. Kaupunkien viher- ja sinirakenteet kuten viherkatot, rakentamattomat rannat ja viheralueet, jotka imevät hulevesiä, puhdistavat ilmaa ja toimivat samalla puistoina ja vetovoimaisina elementteinä, ovat hyvä esimerkki. Toinen esimerkki on kokonaisuus, jossa viiniviljelmien pikkunisäkästuholaisia pitävät kurissa petolinnut, jotka on houkuteltu paikalle niille suotuisilla ympäristöelementeillä, ja jotka edelleen houkuttelevat paikalle luontoturisteja. Kehitteillä on kasviyhteisöjä, joiden avulla on mahdollista kerätä talteen mineraaleja ja ravinteita kaatopaikoilta. Ehkä tulevaisuudessa kehitetään luonnonmukaisia ratkaisuja, joilla meriin karannutta muovia saadaan kerättyä uusiokäyttöön sen sijaan, että muovipartikkelit joutuvat eläinten suolistoon.

 
 

Eeva Furman

Professori, Ympäristöpolitiikkakeskus - Suomen ympäristökeskus

Ilkka Hanski

Akatemiaprofessori, Biotieteiden laitos - Helsingin yliopisto
 

Kommentit (1 kpl)

  • Hannu Putkonen - 02.05.2016 | 13:27 -

    Ministeri Kimmo Tiilikaiselle kannattaisi esittää suora kysymys siitä, millä konkreettisilla keinoilla Suomi aikoo edistää v. 1992 hyväksymänsä kv. biodiversiteettisopimuksen toteuttamista maamme metsätaloudessa ? Siis lista niistä konkreettisista toimista, joita Suomi on tässä valmis toteuttamaan ? Mielenkiintoista olisi kuulla, miten ministeri tähän kysymykseen vastaa !

     

    Samaa mieltä?

    3
    1

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.