Kenen keho on tärkeä?

26.05.2017 - Lukuaika 4 minuuttia
- Maailmanpolitiikka Turun yliopisto
Lotta Koistinen - tohtorikoulutettava - Turun yliopisto

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Turun yliopiston kanssa.

Morian leirin olosuhteet asettavat pakolaiset ihmisyyden kategorian ulkopuolelle.

Amal linkuttaa luokseni keppiin nojaten. Hänen on kipujensa takia mahdotonta istua normaalisti, ainoastaan keppiin tukeutuen se onnistuu jotenkin.

Morian pakolaisleirillä asuva Amal näyttää minulle paksun pinon leirin lääkäreiltä saamiaan lappuja: ’särkylääkettä, tulisi tutkia tarkemmin, särkylääkettä’. Ja seuraavassa: ’sairausepäily x, vaatii lisätutkimuksia, särkylääkettä, vaatii lisätutkimuksia’. Papereita on loputtomiin, ja vaikka niissä kerrotaan sairausepäilyistä yhä uudelleen, hänelle määrätään aina vain lisää lääkkeitä turruttamaan kipua.

Amal lähtee jälleen lääkärille keppinsä avulla kävellen.

Tuhannet turvapaikanhakijat asuvat Morian rekisteröintikeskuksessa Lesboksen saarella jopa yli vuoden ajan. Vuoden 2015 aikana ja 2016 alussa Eurooppaan saapunut suuri turvapaikanhakijoiden määrä on ylikuormittanut Lesboksen vastaanottokeskuksia.

Viime talvena Morian olot olivat niin katastrofaaliset, että pakolaisia paleltui kuoliaaksi. Nainen ja lapsi menehtyivät lämmityshellan räjähdettyä. Talvella turvapaikanhakijat lämmittelivät leirin ulkopuolella sijaitsevissa kanttiineissa.

YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvataan ihmisoikeudet ja oikeus ihmisarvoiseen kohteluun. Geneven pakolaissopimuksessa puolestaan velvoitetaan sopimuksen allekirjoittaneet maat tarjoamaan suojelua sitä tarvitseville ihmisille.

Kuuluvatko kaikki ihmiset samaan ihmisyyden kategoriaan?

Mutta kenellä on tosiasiassa oikeus näihin, lähinnä länsimaiden edistämiin, oikeuksiin ja arvoihin? Kuuluvatko kaikki ihmiset samaan ihmisyyden kategoriaan, vai onko ihmisyyden kategorian sisällä hierarkioita tai poikkeuksia?

Morian leirin esimerkin valossa vaikuttaa siltä, että kaikkia kehoja ei kohdella samalla tavalla.

Turvapaikanhakijat ovat saapuneet Lesboksen saarelle ihmissalakuljettajien avustuksella Turkista. Matka lähtömaasta Lesbokselle on monelle erittäin raskas. Useat turvapaikanhakijat ovat kokeneet traumaattisia tapahtumia jo Turkissa. Palautus Turkkiin on monen mielestä aivan yhtä vaarallinen vaihtoehto kuin kotimaahan palauttaminen.

Viimeinen etappi ennen Kreikkaan pääsyä on Turkin ja Lesboksen välisen merialueen ylittäminen. Ne, jotka selviävät matkasta, huomaavat entistä useammin joutuneensa vain uuteen epätoivon tilaan. Erityisesti EU:n ja Turkin maaliskuussa 2016 solmima pakolaissopimus on johtanut siihen, että turvapaikanhakijat ovat entistä pidempiä aikoja jumissa Lesboksen saarella. Kotimaan epävakautta pakenevat ihmiset joutuvat epävarmaan juridis-poliittiseen limboon, jossa monet kokevat elämän- ja ihmisarvonsa vaarantuvan.

Olin keräämässä tutkimusaineistoa Lesboksella maaliskuussa 2017. Tuolloin useat turvapaikanhakijat kertoivat minulle, että eivät olisi tulleet Lesbokselle, jos olisivat tienneet, miten heitä siellä kohdellaan.

Tämä on paljon sanottu henkilöiltä, jotka olisivat hengenvaarassa maissa, joista olivat lähteneet. Ihmisiltä, joiden perheet on murhattu siellä, mistä he ovat paenneet. Useat turvapaikanhakijat pitivät arvokasta kuolemaa kotimaissaan parempana vaihtoehtona kuin kitumista ihmisyyden kategorian ulkopuolella Morian leirillä.

Useat turvapaikanhakijat olivat silminnähden ahdistuneita ja jotkut kärsivät esimerkiksi pakko-oireista. Moni turvapaikanhakija kysyi minulta, mikä on Eurooppa. He luulivat, että heitä kohdeltaisiin ihmisarvoisesti Euroopassa, mutta Morian todellisuus ei vastannutkaan tätä mielikuvaa.

Moni turvapaikanhakija koki tulevansa kohdelluksi kuin rikollinen tai eläin. Vaikka näennäisesti asukkaat saavat liikkua Moriasta lähimpään kaupunkiin, Mytileneen, moni ei tätä halunnut tehdä, sillä kaupungissa poliisi saattoi herkästi ottaa kiinni. Se aiheuttaa ihmisissä alemmuudentunnetta.

Mielenterveysongelmat ovat Moriassa erittäin yleisiä, mutta hoitoa näihin ongelmiin ei turvapaikanhakijoiden mukaan juuri ole tarjolla. Moni Morian asukas odottaa lupaa lähteä Ateenaan, Kreikan mantereen puolelle. Todellisuudessa odotus saattaa vain jatkua Ateenassa. Toivo paremmasta tulevaisuudesta ja Euroopan lupauksista on silti sitkeä.

Pelkän toivon voimalla jaksaminen on kuitenkin vaikeaa. Morian leirin asukkailla ei ole käytössään lämmintä vettä. Turvapaikanhakijat kokivat Morian turvattomaksi ympäristöksi, ja suihkujen lisäksi muun muassa WC-tilat olivat heidän mukaansa varsin epähygieenisessä tilassa.

Turvapaikanhakijoiden mukaan he eivät saa riittävää hoitoa terveysongelmiinsa.

Turvapaikanhakijoiden mukaan he eivät saa riittävää hoitoa terveysongelmiinsa. Leirin lääkärit antavat vain särkylääkettä, eivätkä hoida varsinaisia oireiden syitä. Niin myös Amal, joka näytti minulle lääkäriltä saamiaan lappuja, joutuu jaksamaan pelkkien kipulääkkeiden voimin.

Morian leirin kupeeseen oli maaliskuuhun 2017 mennessä muodostunut puolivirallinen telttarakennelma, jota asuttivat sadat lähinnä Afrikasta peräisin olleet miespakolaiset. Tämä rakennelma oli kertomusten mukaan kasattu siksi, että Morian muurien sisäpuolella oli käynnissä remontti.

Rakennelman ruokahuollosta vastasi Moria, mutta esimerkiksi suihkuja asukkailla ei ollut lainkaan käytössään. He kävivät toisinaan lähistöllä sijaitsevassa puutarhassa suihkussa. Tämä johti siihen, että puutarhan omistaja kutsui poliisit pidättämään laittomat suihkuttelijat.

Helposti sanotaan, että jos ihmiset oikeasti tarvitsevat turvaa, he ovat kiitollisia kaikesta mitä saavat. Voimmeko olettaa näin, kun emme ole itse olleet vastaavassa tilanteessa? Suurin osa turvapaikanhakijoista on Lesboksella ja Morian leirillä täysin yksin – sukulaiset ovat joko kuolleet tai sitten he ovat joutuneet jättämään liian vanhat ja heikot perheenjäsenensä kotiin. Ihmiset, joilla ei olisi ollut toivoa selviytyä vaarallisesta matkasta.

Mikä on Eurooppa? Jos annamme geopoliittisten ja taloudellisten intressien ajaa yli ihmisarvojen ja moraalimme, mitä Euroopasta jää jäljelle? Eikö keskeinen osa eurooppalaista identiteettiä – jos sellaisesta ylipäänsä voidaan puhua – ole nimenomaan tasa-arvosta ja heikompiosaisista huolehtiminen? Emmekö omien synkkien historian kausiemme perusteella voisi muistaa tukea vainon ja sorron uhreiksi joutuneita?

Amal tulee takaisin luokseni lääkäristä muutaman tunnin kuluttua lähdöstään. Oli jonoa. Hän sai jälleen vain särkylääkettä.

Hän hymyilee. ’Nyt minulla on aikaa vastata kysymyksiisi.’

Amalin nimi on muutettu.

 

Kirjoittaja työskentelee projektitutkijana URMI-hankkeessa (Urbanization, Mobilities and Immigration).

 
 

Lotta Koistinen

tohtorikoulutettava - Turun yliopisto - @lotta_lk
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.