Yhteiskunnallinen yrittäjyys luo toivoa

21.04.2017 - Lukuaika 4 minuuttia
- Suomalainen yhteiskunta
Eeva Houtbeckers - tutkijatohtori, KTT - Aalto-yliopisto

Ihmiset haluavat vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin päivittäisessä työssään. Moni on ryhtynyt yrittäjäksi etsiäkseen pelottomasti ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin – lähellä ja maailmanlaajuisesti.

Elintapojemme globaalit vaikutukset johtavat toisinaan varsin lohduttomiin näkymiin. Elollisen luonnon monimuotoisuus katoaa sitä mukaa, kun maata raivataan soijan kasvatukseen. Vuosittain miljoonat eläimet syövät soijarehua vain päätyäkseen ihmisen ruuaksi.

Entä miksi meille on edelleen epäselvää, mistä vaatteemme tulevat? Ne päätyvät liian usein kaatopaikalle, vaikka tiedämme, että kuituja voisi käyttää uudelleen.

Yhteiskunnalliset kysymykset, niin paikalliset kuin globaalit, vaikuttavat nousevan yhä useammin töitä tekevän ihmisen mieleen myös Suomessa. Yhä useampi vaikuttaa myös vievän pohdiskelun astetta pidemmälle, ja tekee suurten kysymysten ratkaisemisesta itselleen ammatin. Ideana on usein se, että ajattelemalla globaalisti voi vaikuttaa paikallisiinkin ongelmiin, kuten pyöräväyliin jokapäiväisten reittien varrella.

Ajattelemalla globaalisti voi vaikuttaa paikallisiinkin ongelmiin.

Nykyaikaiseen elämäntapaan liittyvät suuret kysymykset, niin paikalliset kuin maailmanlaajuiset, innostivat tutkimiani mikroyrittäjiä perustamaan omia yrityksiä. Usean vuoden ajan seuraamani mikroyrittäjät ovat edistäneet avoimen datan käyttöä kaupunkisuunnittelussa, yhteisöllisten työtilojen luomista, kierrätystekstiilien hyödyntämistä, ja vegaanituotteiden käyttöä. Osa piti itseään yhteiskunnallisina yrittäjinä, vaikka heitä ei Suomessa luettu tutkimuksen alkaessa yhteiskunnallisiksi yrityksiksi.

Ilmiönä yhteiskunnallinen yrittäjyys luo toivoa. Sitä tarjotaan mahdollisuutena ratkaista monimutkaisia ongelmia niin kehittyvissä kuin kehittyneemmissäkin maissa. Sen sijaan, että hallitusten, kansainvälisten järjestöjen tai monikansallisten yritysten odotetaan tekevän asioille jotakin, joukko ihmisiä päättää ryhtyä toimeen lupia kyselemättä. He aloittavat toiminnan, rahoittaen sitä esimerkiksi säästöillä, liiketoimintatuloilla tai avustuksilla.

Suomessa yhteiskunnallisiksi yrityksiksi luetaan Työ- ja elinkeinoministeriön rekisteriin kirjatut sosiaaliset yritykset, joiden työvoimasta vähintään kolmannes on vajaakuntoisia. Lisäksi vuonna 2011 perustetun Yhteiskunnallisen yrityksen merkin saaneet yritykset tunnistetaan yhteiskunnallisiksi yrityksiksi. Myös järjestöjen ja säätiöiden omistama sekä osuuskuntien yleishyödyllinen liiketoiminta ovat muotoja, jotka tulkitaan yleensä yhteiskunnalliseksi yrittäjyydeksi.

Historiallisesti suomalainen yhteiskunnallinen yrittäjyys on painottunut työllistämiseen ja sosiaali- ja terveysalaan, mutta ajattelu on murroksessa. Tutkimuksessa seuratut mikroyrittäjät eivät sopineet ennalta annettuihin suomalaisen yhteiskunnallisen yrittäjyyden määritelmiin, vaan pikemminkin laajaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden käsitykseen, jossa korostuu aktiivinen toimijuus. Mikroyrittäjillä tarkoitetaan alle kymmenen henkeä työllistäviä pienen liikevaihdon yrityksiä – vielä pienyrityksiä pienempiä yrityksiä siis.

Arjen käytäntöjä voi yrittää muuttaa.

Arjen käytäntöjä voi yrittää muuttaa, mutta usein se vaatii erilaisten rutiinien ja tapojen muutosta. Solmukohtia saattavat olla esimerkiksi se, kuinka avoimen datan käyttö kaupunkien kehittämisessä vaatii kaupungin valmiutta sallia riippumattomien toimijoiden tuottamat ratkaisut. Tekstiilikierrätyksessä yksi suuri kysymys koskee sitä, mitä tapahtuu massatuotannosta myymättä jääneille vaatteille, joita uhkaa silppuaminen ja kaatopaikka.

Vaikka mikroyrittäjien tavoitteet omien toimialojensa kehittämiseksi tekstiilien kierrätyksessä, vegaaniruuan jakelussa, yhteisöllisten työtilojen yleistymisessä tai osallistavassa kaupunkisuunnittelussa eivät muuttuneet, heidän suunnitelmansa liiketoiminnan kehittämisessä muuttuivat. Yksi seuraamistani mikroyrittäjistä siirtyi osa-aikaiseksi projektityöntekijäksi koulutusalalle edistääkseen avoimen datan käyttöä ja vähensi oman yrityksensä toimintaa. Vastoin aikaisempia suunnitelmiaan, toinen perusti vegaanituotteisiin keskittyvän kivijalkakaupan verkkokaupan lisäksi.

Kaikki mikroyrittäjät kokivat vaikeuksia, joihin liittyi myös oman jaksamisen varmistaminen. Tämä ei ole yllättävää, kun ymmärtää miten moninkertainen määrä resursseja on käytössä teollisessa lihantuotannossa ja globaalissa kertakäyttökulttuuria korostavassa vaateteollisuudessa, kuten myös vallitsevassa tavassa järjestää kaupunkien suunnittelu.

Joidenkin tutkijoiden mukaan koko yhteiskunnallisen yrittäjyyden käsite on ongelmallinen, sillä se antaa kuvan tietynlaisesta hyväksytystä toiminnasta, joka sopii käsitteen alle. Analyyseissa yhteiskunnallisen yrittäjyyden on osoitettu viittaavan yrittäjyyden sankarimyyttiin, joka on mahdollista missä tahansa ympäristössä, ja jota harjoittavat valkoiset miehet. Ollakseen yhteiskunnallinen yrittäjä, tulisi näyttää ja kuulostaa tietynlaiselta.

Kuvaus mikroyrittäjien arjesta haastaa yhteiskunnallisen yrittäjyyden sankarimyyttiä. Kaikki tutkitut mikroyrittäjät eivät saavuttaneet mainetta toimialojensa mullistajina, vaan kamppailivat arkisten ongelmien parissa. Siitä huolimatta työ omassa yrityksessä ja yhteiskunnallisten ongelmien parissa teki vaikuttamisen mahdolliseksi.

Ihmisten ja luonnon huono kohtelu voi saada kenet tahansa tuntemaan olonsa voimattomaksi, tapahtui se sitten lähellä tai kaukana. Vaikka tutkimuksessa seurattujen mikroyrittäjien työt eivät näyttäytyneet sankaritarinoina, eivätkä he ajatelleet voivansa ratkaista käsillä olevia ongelmia lopullisesti, heidän työnsä luo toivoa. Ilmiöinä tekstiilikierrätys, veganismi, avoimen datan käyttö ja yhteisölliset työtilat ovat yleistyneet myös Suomessa.

Yhteiskunnallisen yrittäjyyden käsite voi toimia eri alojen itsensä työllistäjiä yhdistävänä käsitteenä. Varsinkin, kun tavoitteena on jonkin vakiintuneen käytännön muuttaminen, kuten lihansyönnin kyseenalaistaminen tai kaupunkilaisten ehdotusten ottaminen suunnittelutyön
lähtökohdaksi.

Maailmalla jo tunnetumpi yhteiskunnallisen yrittäjyyden käsite voi olla voima, joka tuo yhteen erilaisia toimijoita. Niin radikaalinkin muutoksen tavoitteleminen muuttuu mahdolliseksi.

Eeva Houtbeckers tutki väitöskirjassaan globaalin kestävyyden kysymyksiin keskittyvän yhteiskunnallisen yrittäjyyden arkipäiväisiä käytänteitä Suomessa.

 
 

Eeva Houtbeckers

tutkijatohtori, KTT - Aalto-yliopisto
 

Kommentit

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.