Investointisuoja loukkaa demokratiaa

23.10.2014 - Lukuaika 5 minuuttia
- Maailmanpolitiikka Suomalainen yhteiskunta
Martti Koskenniemi - Akatemiaprofessori - Helsingin yliopisto

Euroopan unioni ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan vapaakauppasopimusta (TTIP, Transatlantic Trade and Investment Partnership), jonka keskeinen osa on ulkomaisille sijoittajille annettava investointisuoja. Yritykset voivat vaatia korvauksia, jos kohdemaa muuttaa lainsäädäntöään niiden kannalta epäedulliseen suuntaan. Kiistat ratkaistaan välimiesmenettelyssä, joka ohittaa kansallisen oikeusjärjestyksen ja uhkaa demokraattisen oikeusvaltion periaatteita.

Toukokuun 23. päivänä 2013 luxemburgilainen tuomioistuin jäädytti noin 30 miljoonan euron arvosta Slovakian valtion luxemburgilaisissa pankeissa olevia varoja. Näin pantiin täytäntöön hollantilaisen vakuutusyhtiö Achmean kannetta koskeva kansainvälisen välitystuomioistuimen päätös. Sen perusteella Slovakia oli määrätty maksamaan Achmealle korvauksia voitosta, joka yhtiöltä jäi saamatta maan terveydenhuoltolainsäädäntöön tehtyjen muutosten vuoksi.

Vuonna 2004 Slovakian hallitus oli päättänyt yksityistää osan maan sairausvakuutusjärjestelmästä. Vuonna 2006 valtaan tullut vasemmistohallitus peruutti nämä toimet. Seurauksena joukko ulkomaisia sairausvakuutusyrittäjiä nosti kanteen Slovakian valtiota vastaan yritysten kotivaltioiden ja Slovakian välisten investointisuojasopimusten nojalla. Välitystuomion mukaan kyseessä oli pakko-otto, josta tuli maksaa täysi korvaus.

Tapaus on rutiininomainen esimerkki niistä vajaasta kolmesta sadasta välitystuomiosta, jotka on tehty pääosin viimeisten 20 vuoden aikana maailmanpankin hallinnoimassa investointiriitojen sovittelujärjestelmässä. Juttujen määrä on viime vuosina kasvanut, ja niistä neljänneksen taustalla on suuryhtiö, joka kuuluu Fortune-talouslehden julkaisemalle, viiden sadan liikevaihdoltaan suurimman yhdysvaltalaisyrityksen Fortune-500-listalle.

Menettely perustuu lähes 3000 investointisuojasopimukseen, joissa valtiot ovat antaneet ulkomaiselle sijoittajalle kanneoikeuden. Sijoittaja voi yksipuolisesti viedä toimintavaltion kanssa syntyneen riitansa ratkaistavaksi kansallisen oikeusjärjestyksen ulkopuolelle kansainväliseen, kolmesta välimiehestä koostuvaan paneeliin. Paneelin vallassa on arvioida, onko valtio on muuttanut sijoituksen toimintaympäristöä sijoittajan perusteltujen odotusten vastaisesti. Suuri osa tapauksista on koskenut valtion lainsäädäntö- tai hallintotoimia terveydenhuollon, ympäristönsuojelun, kilpailulainsäädännön tai työlainsäädännön alalla.

Kaksi vireillä olevaa tapausta on saanut paljon huomiota. Yhdessä tupakkayhtiö Philip Morris nosti kanteen Uruguayta ja Australiaa vastaan maiden ryhdyttyä vaatimaan savukeaskeihin kuvaa keuhkosyövän tuhoamasta keuhkosta. Toisessa ruotsalainen energiayhtiö Vattenfall vaati Saksan valtiolta 1,18 miljardin euron korvauksia Saksan päätettyä luopua ydinvoiman käytöstä Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Hyvin tunnettuja ovat myös Argentiinaa vastaan maan talouskriisin yhteydessä vuosina 2000–2002 nostetut kanteet. Osa korvauksista on määrätty niin sanotuille ”korppikotkasäätiöille” eli rahastoille, jotka kieltäytyivät osallistumasta Argentiinan ja sen velkojien välisiin sovintoneuvotteluihin, mikä on ajanut maan maksukyvyttömäksi. Välimiesmenettely tukeekin kansainvälisen elämän pimeimpien toimijoiden pyrkimyksiä.

Meneillään olevissa EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppaneuvotteluissa tällaista välimiesmenettelyä on ehdotettu myös näiden kahden kauppajätin väliseen sijoitustoimintaan. Näin luotaisiin EU:n ja Yhdysvaltain tuomioistuinten rinnalle uusi oikeusjärjestys, joka koskisi vain amerikkalaisia sijoittajia Euroopassa ja eurooppalaisia sijoittajia Yhdysvalloissa. Tämän oikeusjärjestyksen tehtävänä olisi arvioida, muuttaisiko EU:n tai EU-maan lainsäädäntö, hallintotoimi tai tuomioistuinratkaisu kohtuuttomasti niitä toimintaedellytyksiä, joiden perusteella amerikkalainen sijoittaja aikanaan teki sijoituksensa.

Euroopan näkökulmasta välimiesmenettelystä tulisi eräänlainen uusi ”perustuslakituomioistuin” amerikkalaisille yrityksille, jonka tehtävänä ei kuitenkaan olisi soveltaa EU:n tai EU-maan lakeja, vaan niitä periaatteita, joita ollaan kirjaamassa suunniteltuun sopimukseen. Sopimuksen voimaan tuleminen merkitsisi, että EU-maiden sisäisiin sijoituksiin sovellettaisiin edelleen EU:n lainsäädännön mukaisia, olennaisesti selkeämpiä ja tiukempia säännöksiä kuin amerikkalaisiin sijoituksiin, joihin sovellettaisiin TTIP:n mukaista välimiesmenettelyä. Välimiesmenettelyn ”reilun kohtelun” periaatetta soveltaisivat lähinnä kaupallisen koulutuksen saaneet, investointiriitoihin erikoistuneet lakimiehet. Joukon pienuutta kuvaa, että tähän mennessä 15 juristia on istunut yhteensä 55 prosentissa jutuista.

Koska ehdotus puuttuu olennaisella tavalla Euroopan oikeusjärjestyksiin, on esimerkiksi Saksan ja Ranskan hallituksista kuulunut ääniä, joiden mukaan järjestelmä olisi sekä epäoikeudenmukainen että tarpeeton. Myös uuden Economist-lehden pääkirjoitus suhtautuu ehdotukseen kriittisesti. Onkin totta, että se on teknisesti puutteellinen ja toimii huonosti. Välityselin kootaan joka kerta erikseen. Siksi jutuissa on usein sovellettu ristiriitaisia periaatteita. Yksi paneeli on voinut hylätä vaatimuksen, jollainen on toisessa hyväksytty. Oikeudenkäynneissä ei yleensä kuulla kansalais- ja kuluttajajärjestöjä, eivätkä kaikki jutut ole julkisia.

Myös korvausten määrä huimaa toisinaan päätä. Suurimmat korvaukset on myönnetty amerikkalaiselle energiayhtiö Chevronille Ecuadoria vastaan käydyssä jutussa (18 miljardia dollaria) ja venäläisen öljy-yhtiö Yukosin oikeudenomistajille Venäjän valtiota vastaan käydyssä jutussa (50 miljardia dollaria). On kyseenalaista, saavatko sijoittajat milloinkaan näitä korvauksia.

Tärkeämpää kuin maksujen toteutuminen on kuitenkin pelkkä oikeudenkäynnin uhka, joka vahvistaa ulkomaisten sijoittajien – pääosin ylikansallisten suuryhtiöiden – valtaa kansallista lainsäädäntöä tai hallintopäätöksiä valmisteltaessa. Kun jo keskimääräiset oikeudenkäyntikulut nousevat 8–30 miljoonaan euroon, uhkaus ”nähdään tuomioistuimessa” on otettava vakavasti riippumatta siitä, miten perusteltu vaatimus on.

Slovakian valtion ja hollantilaisen vakuutusyhtiö Achmean välinen juttu osoittaa, että investointisuoja tulisi Suomessa vaikuttamaan esimerkiksi terveydenhuoltoalalla. Suurimmat yksityiset lääkärikeskukset – Mehiläinen, Attendo ja Terveystalo – ovat ulkomaisessa omistuksessa. Näiden amerikkalaiset omistajat tulisivat saamaan tärkeän roolin valmisteltaessa säädöksiä, joilla puututtaisiin lääkärikeskusten tuottoihin.

EU:n taholta on todettu, että investointisuojan tekniset säännökset tullaan muotoilemaan entistä paremmin ja että julkista valtaa suojellaan. Ongelma ei kuitenkaan ole tekninen. Se koskee demokraattisen oikeusvaltion periaatteita. Sijoittajansuojalla luodaan kansalliselle ja EU-oikeudelle rinnakkainen oikeusjärjestelmä, joka on avoin vain ulkopuolisille sijoittajille. Sillä siirretään julkista valtaa pienelle, demokraattisesta vastuusta vapaalle juristiryhmälle.

Tuon ryhmän asenteet ilmenevät hyvin huviveneilyyn liittyviä varusteita valmistavien saksalaisten Inmaris-yhtiöiden Ukrainaa vastaan vuonna 2012 nostamasta jutusta. Välimiesmenettelyssä todettiin, että toimi, jonka taustalla ovat ”poliittiset tai muutoin epäsopivat motiivit”, loukkaa sijoittajan oikeuksia. Järjestelmää ei voi korjata teknisin muutoksin, koska se on koko luonteeltaan demokraattisen – siis ”poliittisiin motiiveihin” – perustuvan päätöksenteon vastainen.

 
 
Koskenniemi

Martti Koskenniemi

Akatemiaprofessori - Helsingin yliopisto
 

Kommentit (1 kpl)

Uutistamo

Kirjaudu tai luo tunnus Uutistamoon
Twitter- tai Facebook-tunnuksillasi

Facebook Twitter

Uutistamo ei lähetä viestejä Facebookiin tai Twitteriin puolestasi.